Silloin tällöin tulee lueskeltua vanhoja naistenlehtiä. Joka kertaa saa nauraa tai ainakin hymyillä niissä oleville jutuille ja kuville. Lisäksi niissä on oikeasti mielenkiintoisia juttuja, ja joskus ihan herkullisen oloisia ruoka- ja leivontaohjeita. En ole vielä kokeillut yhtään reseptiä, ehkä pitäisi. Noissa lukemissani lehdissä korostuivat ohjeet ja neuvot perheenäideille; kehoitus tehdä itse lähes kaikki: säilykkeet, vaatteet ja muut mitä suinkin voi.
Ja kyllä lukemani mukaan tuolloin on pidetty itsestäänselvyytenä, että nainen on kotona lapsia hoitamassa, perheenemäntänä. Yhdessäkään lehdessä ei puhuttu naisesta työelämässä kodin ulkopuolella. Erilainen oli maailma silloin. Parempi vaiko pahempi, sitä en tiedä.
18 kommenttia:
Vanhat lehdet ovat ihania! Ne välittävät aikaansa paremmin kuin yksikään jälkikäteen tehty kuvaus, koska niissä ei ole hitustakaan nykyajan suodattimia mukana. Ja tosiaan: miten viattomalta sen ajan henki vaikuttaakaan, jotenkin... vaikka eihän se sitä ollut. Oli se kuitenkin jollain tasolla niin paljon rauhallisempaa ja yksinkertaisempaa kuin nykyinen ja siksi niin viehättävää (nykyaika on rauhaton teknisine äänineen ja kiireineen).
Ja voi harmi, että blogi katosi!
Mitenhän entisajan naiset ja äidit oikein ehtikään tekemään sen kaiken? Nykyään kun on aina muka niin kiire, ettei ehdi mitään. Ajat muuttuu...
Tosi harmi, että blogisi meni taivaan tuuliin!
Minä luin vanhemmillani Kotilieden vuosikertaa, sellainen tooodella vanhoista lehdistä koottu. Kyllä oli sisustustusyyli toinen, samoin mua nauratti kaikenmaailman ihmettä tekevät rasvat yms. joita lehdissä mainostettiin. Sinällään samaa touhuahan se on nytkin, mutta niissä oli asiat esitetty jotenkin niin hauskasti.
Todella harmi, että blogisi hävisi! Blogisi on minulla kirjamerkeissä, ja käyn sitä aika useinkin kurkkaamassa. Mutta ei kun uutta peliin : ) Koitan saada kevään/kesän aikana omankin blogin tehtyä, jahka pääsemme muuttamaan.
No voi harmi blogitietojasi! Toivottavasti jaksat kuitenkin olla ahkera ja tehdä uutta. Minäkin luen blogiasi usein!
Vanhat lehdet on ihania - samoin vanhat tietosanakirjat! Yhdessäkin maantieteellisessä julkaisussa kuvattiin pientä eskimopoikaa kuvatekstillä: " Ei häävin kaunis, mutta vekkulin näköinen".....
Miten ne naperot aina osaavatkin painaa ratkaisevaa nappulaa. Jos itse haluaisi hävittää bloginsa, ei takuulla onnistuisi!
Vanhat mainokset ovat metkoja. Varsinkin ne joissa henkilöllä ei ole yhtään kaveria, mutta kun alkaa käyttää sitä sun tätä, saa paljon kavereita. Ja vanhat tupakkamainokset ovat ylivetoja. Kuulemma Kaksplussassakin oli männävuosina tupakkimainoksia.
Maailmansodan takia naiset lahtivat toihin. Miehet olivat sotimassa ja naisia tarvittiin tuopaikoille.
Saisipa myos polyttomia vanhoja lehtia. Itse en voi menna edes kirjastoon kun jo alkaa kutisemaan niin alysti etta. Mutta olisi ihana lukea kaikkea vanhaa.
tYopaikoille
Erittäin harmillista !
Toivottavasti sait blogin vielä pelastettua.Pidän peukkuja pystyssä.
Vanhat lehdet ja kirjat ovat ihania. Minulla on kotona Suomessa vanha lääkrin ohjekirja eri sairauksien varalle.Hilpeää luettavaa!
No onpas täällä käynyt sitten oikea suursiivous... harmillinen juttu. Matroskin puhuu täyttä asiaa, jos itse haluaisi saada bloginsa tyhjäksi, se tuskin onnistuisi...
Vanhat lehdet on kyllä todella viihdyttäviä! Oikeita aarteita.
Voi harmi blogisi katoamista. Kuvasi ovat niin tunnelmaillisia.
Vanhat lehdet saavat hymyn huulille ja joskus olen haaveillut, voi jospa olisin ollut nuori -40-50-luvulla.
You make my day, eli kiitos kivasta blogista. Harmi kun vanha hävisi, mutta innolla odottelen uusia kirjoituksia ja kuvia!
Minä myös olen muistanut sinua "You make my day"-palkinnolla! :)
Ihan yllättäin iski pikkiriikkinen ikäväkä!!!
Minkäs sille mahtaa,jos ikävänpoikanen pomppaa nurkan takaa kimppuun ja jää takinliepeisiin roikkumaan,eikä lähde omille teilleen,ei sitten millään...HÖH!!!
Huhuilen puoleesi ja kaipailen!!!Ethän enää kauaa ole ,missä lie!?
<3
Älä lannistu! Ei ne vanhat jutut mitään, ne on jo luettu, mutta ne uudet, niitä ei ole vielä luettu! Kurkkaa blogiini, You make my day!
Kuvien katoaminen on uuden alku... vaikka harmin paikka se todellakin on. Vierailen blosgissasi usein ihanan tunnelman ja inspiroivien puuhastelujen takia... joten myös minä haluan antaa sinulle "You make my day" -tunnustuksen :)
Olen muistanut sinua blogissani!
Olivia
Minne kummaan on Mustikka kadonnut? Päivittäin käyn huhuilemassa...
Ihania ovat vanhat lehdet ja kirjat. Mieheni osti hellyyttävän vanhan kirjan nimeltä Suomen maisemat ja kirjassa ei ollut yhtään kuvaa!!!!!!
Lähetä kommentti